Tässä taitaa pamahtaa verkkoon tämän reissun viimoinen merkintä sillä huomenna iltapäivällä olisi tarkoitus laskeutua Helsinki-Vantaalle.

Edellisen postauksen jälkeen pystyin Borneon (poppa?)tohtorin droppien ansiosta sukeltamaan Sipadanilla kaksi päivää eli yhteensä kuusi tuntia tuli ihmeteltyä maailmankuuluja sukellusvesiä vaikka pakettiin alunperin oli luvattu vain päivän suellukset Sipadanilla. Vaikka sukeltaminen Sipadanilla on hieman muuta Kaakkois-Aasiaa kalliimpaa  on se kuitenkin (IMHO) sen arvoista. Yhtään minuuttia ei veden alla tullut varmaan vietettyä ettei olisi nähnyt jotain sellaista joka on yleensä ollut muiden sukellusten kohokohta. Alhaalta löytyy muutama kuva Sipadanin vedenalaisesta maailmasta.

Sipadanin ja Mabulin jälkeen vietin päivän parannellen flunssaani Borneon eteläosassa Tawaun kaupungissa josta lensin seuraavana päivänä Singaporen kautta Bangkokiin. Lentojen välillä oli 8h joten kerkesin vielä käydä Singaporen keskustassa kävelemässä kolonialistisessa vanhassa korttelissa lenkin koska ko. paikkaa ei eksytty ensimmäisellä Singaporen visiitillä. Ainakin Singaporelaiset osaavat pitä paikat kunnossa mutta ei 200 vuotta vanhat rakennukset oikein sykäytä jos reissun aloittaa Roomasta.

Bangkokissa oli pari päivää aikaa ladata rinkka täyteen halpoja vaatteita ja kenkiä ja nauttia viimeisistä helteistä. Suurkaupungeissa hikoiltujen päivien jälkeen Berliiniin lähtö ei tuntunut enää niin pahalta idealta. 11h kestänyt Bangkok-Berliini lento oli poikkeuksellisesti päivälento joka hieman ärsytti etukäteen sillä aikaisemmin pitkät Aasian lennot ovat menneet mukavasti nukkuessa. Onnistuin kuitenkin valvomaan lähes kokonaan edellisen yön ja Air Berlinin koneessa oli ihmisiä vain  noin yhden neljänneksen sen kapasiteetista. Oli melko luksusta saada maata ketarat ojossa lentokoneessa. Unikin tuli heti ensimmäisen ruuan jälkeen ja seuraava muistikuva on hihasta nykivä lentoemo joka käskee laittaa vyön kiinni koska laskeutuminen on alkanut.

Hyvin sujuneen lennon jälkeen paras osio oli kuitenkin luvassa vasta kentällä jossa Ville oli odottamassa. Viimeiset kolme päivää Berliinissä on kulunut perus turistinähtävyyksiä ja klubeja kierrellen. Kuohuviiniä ja kebabbia, joka on kuulemma monien mielestä Euroopan parasta (ja varmaan halvinta, à 2€), on myös kulunut kiitettävästi. Ehkei vähiten siksi että täällä ei klubeilla ole lain määräämiä aukioloaikoja vaan tänäänkin “ilta” loppui meidän osalta yhdeksältä aamulla kun aurinko alkoi paistaa silmään Watergate-klubilla. ( Toim. huom.: Yöunet oli karsittu kasaan jo ennen tätä päivän ja illan aikana.) Kätevästi tämän jälkeen kotimatkalla käytiin vielä Berliinin muurin historiasta kertovassa “Checkpoint Charlie”-museossa joka  oli avautunut ennen kuin palattiin hostellille lepuuttamaan jalkojamme.